Kisareissu Tallinnaan - Estonian Padel Tour

Estonian Padel Tourin historian kolmas kilpailu järjestettiin 27.-28.1.2018 Eestin toistaiseksi ainoassa Padelkeskuksessa Rocca al Maressa muutaman kilometrin päässä Tallinnan keskustasta. Klubi sijaitsee ison tennisklubin yhteydessä ja neljä Padel-kenttää (3 pinkkiä ja 1 musta) onkin rakennettu tenniskenttien paikalle. Johtuen tästä hallin korkeus on peräti 16 (!) metriä, joten katto ei aivan heti tule vastaan lobatessa. Erikoiset kenttien värit taas kuulemma johtuvat halusta erottua lajina selkeästi tenniksestä ja opettaa tenniksestä padeliin tulevat pelaajat ottamaan mentaalisesti etäisyyttä tennikseen. Erivärisillä kentillä pelanneena itse koen sinisen kentän helpoimmaksi erottaa pallon liike ja mustan vaikeimmaksi. Mustan kentän ja keltaisen pallon välillä on omaan makuuni liian voimakas kontrasti, joka tekee pallon lukemisen hankalaksi.

Halli on avattu vasta elokuussa 2017, jolloin ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta ovat kaikki paikalliset aloittaneet padelin peluun. Koska itselläni ei ollut peliparia Suomesta, sain parikseni padelkeskuksen sekä Eestin padelliiton aktiivin Siim Tuusin, joka on pelannut tennistä jenkkien yliopistosarjassa sekä kolkutellut Futures-tason ammattilaiskisojen porttejakin. Pari ensimmäistä ottelua olivat helpohkoja, mutta semifinaalissa vastaan tuli niin ikään kovat tennisässät Vegerd Veskimäki ja Fredi Vöörman.

Melko varhaisessa vaiheessa ottelua kävi selväksi, että itse olin A3-luokassa käväisseenä ja muita 10-15 vuotta vanhempana selvästi kentän heikoin tennispelaaja. Onneksi tuoreessa muistissa oli allekirjoittaneen ansiokas pohdinta padelinpeluusta tennispelaajia vastaan, joten aloimme Siimin kanssa pyrkiä pudottamaan pelin tempoa. Kovat syötönpalautukset jätettiin unholaan, koska niihin vastustajat pääsivät vaivatta käsiksi lyöden millintarkkoja alakierrevolleytä molempiin kulmiin. Sen sijaan vaikeampiin syöttöihin palauttelin varsin hiljaisia palloja pyrkien pitämään ne matalana. Helpompiin palloihin palauttelin paljon lobbaamalla. Taktiikka olikin varsin toimiva, mutta parin kuukauden vähäisen pelailun vuoksi rauhallisuus ja pelirutiini olivat tipotiessään ja lobbien laatu oli liian usein heikko. Myös helppoja lentolyöntivirheitä tuli liikaa, omien laskujeni mukaan ainakin kymmenkunta, kun hyväksyttävä määrä olisi ollut maksimissaan pari.

Kun vastassa on näin ulottuvat smashaajat, jotka kaikki rutiininomaisesti syöttävät tenniksessä yli 200 km/h tunnissa, nousee vaatimustaso omille lobeille todella paljon. Tämän saman voi huomata pelatessaan esim Sjövallin Maxia vastaan. Kun mennään edelleen kohtuulliselle 180 km/h-tasolle, voi lobbisi olla lähes pari metriä lyhyempi ja saat sen silti vielä anteeksi. Lisäksi pitää yrittää muistaa pelata lobbia vain helpoista paikoista ja vaikeammat palautukset pyrkiä pitämään matalana.

Muuten taitavilla vastustajilla oli heikkouksia esimerkiksi kulmapuolustamisessa – rystypuolen pelaaja puolusti takaseinäpalloja aivan sivuseinän vieressä, jolloin takaseinään lyöty vibora oli liki mahdoton palautettava, koska se otti pompun sivuseinään melko matalana - pallo olisi pitänyt pelata rystyltä pallon mukana kääntymällä, mutta tätä eestiläiset eivät olleet selkeästi vielä harjoitelleet.

Ottelun kaikki geimit olivat tasaisia ja tekemällä hieman vähemmän virheitä olisi ottelu voinut kääntyä meillekin, mutta ottelutapahtumiin nähden tylyin lukemin 4-6, 3-6 matka vei pronssiotteluun jonka jälleen hoidimme kotiin vaivattomasti. Näillä muutamalla parhaalla eestiläisellä pelaajalla on todella paljon potentiaalia kehittyä ja jatkossa olisikin hyödyllistä tehdä pelireissuja Suomenlahden yli kumpaankin suuntaan. Seuraavaa turnausta kaavaillaan maaliskuun alkupuolelle, toivottavasti Suomesta saadaan joitakin pareja jälleen osallistumaan tähän hienoon tapahtumaan.

Turnauksessa pelattiin myös naisten sarja, jossa oli mielestäni kova taso. Kisassa oli mukana useampia nuoria naisia, jotka pelaavat kilpaa tennistä ja osa squashia. Lauran ja Annen pelit valitettavasti päättyivät ennen aikojaan loukkaantumisen vuoksi. 

Itselleni kotitehtäväksi jäi tällä kertaa lobin hiominen, Kilon 7,5 metriä korkeassa hallissa tämä tosin on hieman erilaista kuin yli tuplat korkeammassa Rocca al Maressa. Tyhjin käsin kotiin ei onneksi tarvinnut lähteä, vaan palkinnoksi tuli mitalin ja mehulaatikon lisäksi eroottinen klassikkoromaani "Minu erootika saladus".