Ala-/sivukierreisku Vibora

Viime aikoina olen seuraillut ehkä vähän liikaakin World Padel Tourin pelejä youtubesta, josta niitä lähes viikottain perjantaista sunnuntaihin livenä lähetetään. Merkillepantavaa huippujen pelissä on erityisesti viboran (suomeksi kyy) ahkera käyttö. Huippufysiikan ansiosta varsinkin pelaajien nuorempi polvi pääsee lyömään palloa hyvästä asennosta, ja vaikeissa palloissa viboraa lyödäänkin usein hyppäämällä, jolla puolustusasema saadaan käännettyä hyökkäysasemaksi.

Viboran ja bandejan erosta tai erottomuudesta voisi käydä pitkänkin filosofisen keskustelun itsensä tai jonkun muun kanssa, mutta eron hahmottamista mielestäni helpottaa viboran luokittelu hyökkääväksi  ja bandejan puolustavaksi lyönniksi. Toisaalta bandejan tekniikkaa voisi verrata pallon heittämiseen suoralla kädellä siinä missä vibora muistuttaa baseballin syöttöä. Parhaat baseball-syöttäjät heittävät palloa jopa 150 km/h, suoralla kädellä heitettynä pallon vauhti olisi tuskin puoliakaan siitä.

Tekniikaltaan vibora lähentelee jopa tenniksen iskulyöntiä, mutta siten että maila kulkee vaakatasossa silmien korkeudella:

• Ote tulee olla reilusti itäinen, jotta palloon saadaan leikattua ala- sekä sivukierrettä. Lisäksi mailan tupen olisi hyvä olla hieman kämmenen sisällä, jotta ranteen rento käyttö mahdollistuu

• Maila lähtee kaukaa pään takaa, jotta mailan kärki saadaan kiihdytettyä maksimaaliseen vauhtiin osumakohdassa. Yläasteen fysiikan tunneiltahan on tuoreessa muistissa kaava, jonka mukaan vauhti=matka*kiihtyvyys. Jotta mailan kulkema matka saataisiin pitkäksi, lähtee maila siis kaukaa pään takaa ja tekee selän takana silmukan ennen osumakohtaa, joka tulisi olla mahdollisimman kaukana vartalon edessä/sivulla. Vertaa osumakohtaa pallonheittoon, eihän käsi siinäkään ole pallon irtoamishetkellä koukussa.

• Kiihtyvyyteen vaikuttavat tietenkin vartalon kineettinen ketju, eli kyky tuottaa voimaa painonsiirrolla, keskikehon ja hartioiden kierrolla, sekä olkapään, kyynärvarren sekä ranteen ulkokierrolla.

• Osumakohta palloon tulee olla silmien korkeudella, jotta pomppu jää mahdollisimman matalaksi. Pallon lähtökorkeutta voi vielä madaltaa ottamalla oikein pitkän askeleen eteenpäin.

Bandejan puolustaminen enemmän pelanneille melko helppoa, sillä pallo ei tule yleensä kovin lujaa ja seinäpomput on helppo lukea, koska pallossa on pelkkää alakierrettä. Hyvään viboraan lyöty aimo annos sivukierrettä tekee siitä jo lähtökohtaisesti hankalamman matalana pysyessään ja jos pallo tulee vielä lujaa, ei lyöntitilanteessa ole enää aikaa korjata sijoittumistaan, vaan pelkästään harjoittelemalla saavutetun rutiinin myötä liikkuminen näihin palloihin onnistuu.

Viboran sijoittelussa kannattaa myös käyttää luovuutta. Hiljaisempi vibora keskelle lyötynä avaa mahdollisuuksia lyödä seuraava krossina kovempana nurkkaan ja voi sen lyödä välillä pitkin linjaakin. Kämmenruudusta pitkin linjaa lyötynä vie sivu-/alakierre sen takaseinästä sivuseinään matalana, jolloin se on erittäin hankala puolustettava. Rystykulmasta kannattanee pääsääntöisesti viljellä poikki kentän kulmaan lyötyä viboraa, koska kenttä on siihen suuntaan pidempi ja viboraa voi lyödä niin lujaa kuin mieli tekee.